gribas sevi padariit tiiraaku, tukshaaku, smalkaaku, sausaaku, klusaaku, gludaaku, caurspiidiigaaku, dzidraaku, vieglaaku, miikstaaku, maigaaku, aatraaku, leenaaku, stipraaku, iistaaku, pakalusiigaaku, dziivaaku, droshaaku.

sabrukt un krist pie zemes katru reizi acs kaktinjaa redzot, pa ausu galam dzirdot, mirkliigu dvesmu sajuutot, dzeljot atceroties jebko, kas taads jau dabiski, iesakumaa ir. bet neiedvesmojos, bet tieshi sabruuku. bet peec sabrukshanas, skaudraa piespiedu kaartaa iedvesmojos, taada iedvesma kas ir kaa knapa, saapiiga iekjershanaas aatri garaambraucoshaa vilcienaa. un ar visvaajaakajiem speekiem gribu un censhos, pavisam skaidri zinot, ka atkal buus jaabruuk, jaakriit pie zemes, zaudeetaajs kursh nevar likties mieraa un veel cer aiz inerces, pieraduma, Stokholmas Sindroma, nevis ticiibas

kaa taads paglups, salijis putns, safantazeejies par enjgjeljiem