gribas sevi padariit tiiraaku, tukshaaku, smalkaaku, sausaaku, klusaaku, gludaaku, caurspiidiigaaku, dzidraaku, vieglaaku, miikstaaku, maigaaku, aatraaku, leenaaku, stipraaku, iistaaku, pakalusiigaaku, dziivaaku, droshaaku.

sabrukt un krist pie zemes katru reizi acs kaktinjaa redzot, pa ausu galam dzirdot, mirkliigu dvesmu sajuutot, dzeljot atceroties jebko, kas taads jau dabiski, iesakumaa ir. bet neiedvesmojos, bet tieshi sabruuku. bet peec sabrukshanas, skaudraa piespiedu kaartaa iedvesmojos, taada iedvesma kas ir kaa knapa, saapiiga iekjershanaas aatri garaambraucoshaa vilcienaa. un ar visvaajaakajiem speekiem gribu un censhos, pavisam skaidri zinot, ka atkal buus jaabruuk, jaakriit pie zemes, zaudeetaajs kursh nevar likties mieraa un veel cer aiz inerces, pieraduma, Stokholmas Sindroma, nevis ticiibas

kaa taads paglups, salijis putns, safantazeejies par enjgjeljiem

"Taapeec es Dieva miilestiibas deelj luudzu, lai tas, kas sho manu dziivesstaastu lasiis, patur atminjaa, ka es esmu bijusi nozheelojama. No sveetajiem, kas atgriezushies pie Dieva, nav bijis taada, pie kura es vareetu rast mierinaajumu, - es apdomaaju un sapratu, ka peec tam, kad Kungs vinjus bija aicinaajis, tie paarstaaja Dievu apvainot. Savukaart es ne tikai kljuvu arvien sliktaaka, bet, shkjiet, pat pieliku iipashas puules, lai pretotos zheelastiibaam, kuras Kungs man daavaaja. Vareetu domaat, ka, nespeedama atmaksaat pat vissiikaako paraadu, es veel uzskatiiju par pienaakumu iedziivoties lielaakos!"