| Tas ir mans sapnju riits :) |
22. Okt 2005|00:32 |
Segas puukainie kalni paarveershaas juuraa, kas ar ziliem vilnjiem nes manu kugji uz priekshu
Naakotne tiita miglas pliivuru dejaas ar klusiem sirdspukstiem.
Viegls luupu pieskariens, atmodina no sapnja, kas bija luupu pieskaariens.
Vienatnee malkots viins no kristaala karafes shauraa kaklinja liets visuljojoshaa viina dejaa stikla glaazes smalkajaa figuuraa.
Saarti fluorisceejoshi jaanjtaarpinji, kas peldaas saldaa viina vaanas vieglajaa virmaa.
Pulkstens jau nositis divpadsmit dzeguzes, klusums, tik ik peec pusstundas iedziedaas aizsmakusi lakstiigala, kas par putnu buuriiti izveeleejusies sienas pulksteni, viegli pulseejosho dveeseles laika veerotaaju.
Es miglaa izgaaju, pa stikla griidu, kas bija pielieta ar klusiem soljiem ejot peec saldeejuma.
Peedas viegli kutinaaja saules stari, kas bija kaa maigi glaasti, laizhoties miegaa.
Varaviiksne iesliideeja pa logu un viegli iespiiteejoties spiideeja tieshi aciis, kaajas kljuva par varaviiksni.
Sarkans, Oranzhs, Dzeltens, Zaljsh, Zaljganzils, Zils, Violets.
Ar koku kritushajaam lapaam veejsh aizklaaj logu, kaa ar aizskaru, lai varaviiksne atstarojas, debesiis un citi arii to var ieraudziit.
Es spiitiigi panjemu puteklju slotinju un dzenaaju lapas kaa nepaklausiigus putekljus. Varaviiksne ir mana es kliedzu veeja ausiis, bet vinjsh nosleepaas tiko izzhaaveetajaa veljaa.
Es uzvilku tiiro, balto kreklu, nu veejsh bija manaas rokaas, ap kaklu, ap vidukli, vinjsh bija mans.
Viegli plivonot matus, kas nu laistiijaas visaas varaviiksnes kraasaas, metu saules zakjeenus visaas kraasaas cilveeku sejaas, un smeejos kaa maz palaidnis.
Tas ir manu sapnju riits.
:) |
|